Lääkärit ovat ihmisiä ja ihmiset kuolevat. Näin ollen lääkärit itsekin kuolevat; se on luonnollinen ja väistämätön kehityskulku, eikä siinä ole mitään pahaa eikä poikkeavaa. Lääkärillä on kuitenkin tiettyjä velvollisuuksia ammattietiikkansa vuoksi. Etiikan on usein katsottu juontuvan niin sanotusta Hippokrateen valasta, joka on ilmeisesti kreikkalaisperäinen teksti, mutta sen alkuperä on kuitenkin tuntematon. Hippokrateen vala lienee alun perinkin jonkin koulukunnan käytäntö, jonka sijasta esimerkiksi Suomessa lääkärien on täytettävä lääkärinvala.

Salassapito velvollisuus

Valassa on jo esitetty muun muassa salassapitovelvollisuuden perusteet, mikä mahdollistaa nykyisen salassapitokäytännön. Nykyisessä lääkärinvalassa sanotaan, ettei lääkärillä ole lupaa paljastaa henkilön tai perheen salaisuuksia rangaistuksen uhalla. Toimiakseen työssään on valassa määriteltyjen asioiden koskettava myös muuta henkilökuntaa kuten hoitajia, avustajia ja muuta henkilökuntaa sekä apteekkia.

Lääkkeet - myrkyt ?

Siteeraan kuitenkin mielenkiinnon herättämiseksi seuraavaa suomennosta Hippokrateelta: ”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.”

Mitä kuolettavaan myrkkyyn tulee, lääkärin on käytännössäkin oltava varovainen lääkkeitä määrätessään noin 2400 vuotta valan kirjoittamisen jälkeen. Monet lääkkeet ovat väärinä annoksina tappavia varsinkin potilaille, joille niitä ei ole tarkoitettu eikä asiaa pidä kiertää antamalla useampia erilaisia myrkkyjä, jotka yhdessä aiheuttavat kuoleman. Toisinaan joudutaan kuitenkin tilanteisiin, joissa on harkittava todennäköisyyksiä jäädä eloon kysymällä itseltään tai kollegiaalisesti antaako vaarallista lääkettä muutoin hengenvaaralliseen tautiin.

Lääkäri ja sota

Lisään tähän väliheittona sen, että valassa ei puhuta muista aseista kuin myrkyistä. Tässä on otettava huomioon muukin inhimillisyys. Mitä lääkäri tekee sodassa? Hoitaa molempien puolten haavoittuneita ja sairaita. Saako lääkäri itse käyttää surma-asetta. Epäilemättä saa, mikäli joku muu uhkaa hänen omaa henkeään. Saako lääkäri toimia kuten viime vuosisadan aikainen Josef Mengele tehdessään kaksostutkimuksia kieltämättä merkittävin tuloksin? Sellainen on epäeettistä etenkin ajatellen, että Mengele perusti tutkimuksensa onneksi nykyään hylättyihin rotuoppeihin.

Lääkkeiden testaaminen

Uusiin lääkkeisiin kuuluu kasku, jonka mukaan ne on kokeiltava ensin soluviljelmillä ja koe-eläimillä, sitten mahdollisen kornisti sanoen kehitysmaiden asukkailla, kunnes ne voidaan laskea rahoittajien hallitsemille markkinoille.

Raskauden keskeyttäminen

Sikiö taas voi taas monessa tilanteessa vaarantaa odottavan äidin hengen. Äitiyskuolleisuudesta on tehty artikkeleita ja tutkimuksia. Onko abortti tässä tilanteessa sallittu, vaikka äidin uskonto kieltäisi sen? Entä jos äiti ei kestä aborttia, onko jokin ehkäisykeino sallittu vai ei? Useimmissa tapauksissa ei-toivottu lapsi on äidilleen kuitenkin aikamoinen elinikäinen rasite.

Ammatin vaarat

Kokonaan eri asia on lääkärin itsensä kuolema. Asiaa on kuulopuheiden mukaan tutkittu Suomessakin. On havaittu, että lääkärit sairastavat yhtä paljon ja samoja sairauksia kuin muukin väestö, ja myös kuolevat samoihin sairauksiin. Kuitenkin lääkärien itsemurhat ovat yleisiä, ja erikoisaloittain on jopa eroja. Erään tutkimuksen mukaan altteimpia erikoislääkäreistä itsemurhalle ovat kirurgit, patologit, psykiatrit ja pediatrit. Ilmeisesti samaan luokkaan kuuluisivat terveyskeskuslääkärit silloin kun terveyskeskuksia oli. Tämä jos mikä antaa pohtimisen aihetta.

Suojaako jokin erikoisala kuolemalta muuta väestöä enemmän? En ole kuullut enkä tiedä, ja jos niin johtuuko se elintavoista vai jostain muusta?

Hoidot terminaalissa

Nykyäänkin on paineita jättää parantumaton potilas, tavallisimmin vanhus, vaille hoitoa. Sen tiedän kokemuksesta, että mahdolliset perintöriidat koskevat jo lääkärikuntaakin lähinnä omaisten kiukkuisina soittoina eikä kaikkea sitä voi selittää omaisten surulla, osan varmasti. Mutta terminaalihoitoonkin kuuluu hoito, ei vain terminaali. Ihmisten kärsimyksiä pitää hoitaa elinvaiheesta riippumatta.

Julkisen terveydenhuollon alasajo

Edelleen herää kysymys, pääseekö ihminen nykyään sivistysvaltio Suomessa ylipäätänsä hoitoon enempää lääkärille kuin muullekaan asiansa osaavalle ammattilaiselle. Etenkään tilanteessa, jossa voitontavoittelu on hyväksytty koko yhteiskunnan toiminnan peruspilariksi – kenties toisin kuin Hippokrateen aikoina.

Mielestäni yksityissektorille ei palveluseteleitä pidä myöntää. Hoito siellä lienee samantasoista kuin julkisellakin puolella. Mutta hinta nousee heti kun on tiedossa palveluseteli. Potilaalta perittävä summa voi olla sama. Itse maksat saman, mutta yksityinen voittoa tavoitteleva sijoittaja eli firman omistaja saa setelillä yhteiskunnan tukea, joten menettely tulee veronmaksajalle kalliimmaksi. On kyllä totta, että jotkut kollegat toimivat mieluummin yksityisinä kuin julkisina lääkäreinä. Syy tähän on minulle jäänyt tuntemattomaksi.

Armomurhasta

Rauhan aikana potilaan surmaaminen on Suomessa toistaiseksi rangaistavaa ja epäeettistä. Eräissä Euroopan maissa on sallittu armomurha, joka edellyttää pitkää ja monipuolista harkintaa. Ensinnäkin surmattavan henkilön tulee olla henkisesti terve ja täydessä ymmärryksessä. Toiseksi hänen tulee esittää toivomuksenaan, ettei joudu pitkällisiin saattohoitoihin, esimerkiksi parantumattomien sairauksien yhteydessä silloin, kun edessä olisi vain pitkittynyttä kärsimystä aiheuttavia mutta tarpeettomia ja hyödyttömiä hoitoja. Lisäksi potilaan lähiomaisten tulee tietää asia ja hyväksyttävä tilanteen vakavuus. Missään tapauksessa armomurhaa ei voi tehdä esimerkiksi omaisen pyynnöstä. Armomurha tulisi hyväksyä osana ihmisen kuolemaa tiukoin reunaehdoin niin, ettei lääkäri joudu siitä edesvastuuseen. Suomessakin on jo toiminnassa käytäntö, jossa lääkäri voi kieltäytyä antamasta elämää turhaan pitkittäviä hoitoja, kun kaikki toivo siedettävästä elämästä on menetetty. Tätä voidaan kutsua passiiviseksi armomurhaksi, eli annetaan parantumattomasti sairaan edes kuolla rauhassa aiheuttamatta hänelle tarpeetonta kärsimystä.

Kuolemanrangaistys ja lääkäri?

On myös huomattava, että eräissä sivistysvaltioissa on käytössä kuolemanrangaistus. Miten se voi olla mahdollista, jos armomurha on kielletty?