Humanismi ja rauha – veljekset.
Aleksanteri Ahola-Valo(1900-1997)
- Ali - oli humanisti jos kuka.
Ja hän oli rauhan mies.      Humanismismi synnyttää rauhaa ja rauha ilman humanismia se on särkyvää laatua.

Ahola-Valo joutui kokemaan elämässään koko 1900-luvun väkivaltaisuuden aina alkaen vuoden 1905 Pietarin verisunnuntaista, jolloin tsaarin joukot teurastivat aseettoman, ortodoksipappien johtaman tuhansien ihmisten kulkueen joka tuli pyytämään apua ankeaan elämäntilanteeseensa tsaari Nikolai II:lta. Tsaari ei kuitenkaan ollut palatsissaan paikalla. Hänen armeijansa pani omatoimisesti    toimeen suurimman aseettomien ihmisten joukkoteurastuksen, mitä lähialueillamme on koskaan nähty. Me olimme tuolloin osa Venäjää, tsaarin uskollisia alamaisia aina tuohon verisunnuntaihin saakka. Vielä Eugen Schaumankin, joka murhasi suomalaisia venäläistäneen kenraalikuvernööri Bobrikovin vuonna 1904, vannoin uskollisuuttaan tsaarille.

Ahola-Valo on 5-vuotiaana paikalla Pietarissa Talvipalatsin verisen näytelmän kokijana. Se kokemus muutti hänen persoonallisuuttaan. Hänestä tuli vakava elämän tutkija. Tätä tutkimustyötä teki koko elämänsä ja rakensi humaania maailmaa. Hän käytti elämän perussäännöstä termiä viisas rakkaus. Termi kuulostaa nykyihmiselle vieraalta, mutta jos sen ”suomentaa” ystävällisyydeksi, niin  termi tulisi helpommin ymmärrettäväksi.  Ahola-Valon ajatus oli että me ihmiset voisimme olla toisiamme kohtaan ystävällisiä ja kuuntelisimme toisiamme eli humanisteja.    Tämä ajatus olisi jotenkin helpommin tavoitettavissa kuin vieraalta kuulostava viisas rakkaus.

Ahola-Valon ajatusmaailman perusteet ilmenevät hänen lapsuuden päiväkirjoistaan – hän tavoitteli humanismin ja rauhan maailmaa koko ikänsä. Hän oli poikkeusyksilö jonka lapsuuden ajatukset ovat ajankohtaisempia tänään kuin ehkä koskaan – yli 100 vuotta niiden muistiin merkitsemisen jälkeen.    Ahola-Valoon tutustumisen voi aloittaa Koulupojan päiväkirjan esittelyvideosta.