Ihmiselämä, niin kuin muukin elämän toteutuu kolmen annetun, mutta varman materian lainalaisuuden puitteissa.
Elämämme edellytys ja hetkemme on saamamme aika avaruudessa, sekä ympäristömme objektien yhtä ääretön liike.
Ihmisenä meidän aikamme on kuitenkin rajallinen ja vain lyhyt, kuin hyttysen pissi.
Tämä artikkelissa ehkä selviävä on kohta viisikymmentä vuotta ollut tapani ajatella ja kuvata, eri olioiden ja tapahtumien kehitystä mielessäni, pohtiessani yhteiskunnallisia ilmiöitä ja elämää yleensä.

Spiraali - kuin hyrrä

Ensimmäisen kerran esittelin tämän spiraalimallin ollessani KSL:n työntekijänä, mutta silloin se ei kenessäkään herättänyt kiinnostusta. Se oli kritiikkiä silloiselle tavanomaiselle mekanistiselle esitystavalle, missä oliota ja asioita kuvattiin mielellään stabiilina hierarkiana.
Kuvassa yksi on pystyakseli, joka ulottuu historian äärettömyyteen ja jatkuu yhä äärettömään tulevaisuuteen.
Tämä ajan säie, ei esiinny meille aineellisena suoraan, vaan henkisyytenä, teoriana, uskontoina, unelmina – ajatuksina. Se ilmenee meille tunteina ja ajatteluna, menneestä, tulevasta ja tämän hetken tilanteesta – todellisuudestamme. Aineellisina nämä aineettomat asiat esiintyvät meille, puheessa, kirjoina ja nykyään sähköisessä viestinnässä.
Omassa elämässä aamu on uutta aikaa ja eilinen on vääjäämättä mennyttä ja nyt historiaa.
Pystyakselia risteää horisontaalinen akseli, minkä kohtauspisteessä kohtaavat aineellinen fyysinen elämä ja henkinen - tämän hetken elämämme ja aika. Yhdessä nämä akselit ja liike muodostaa spiraalin ja hyrrän joka kiertyy keskiakselinsa ympäri. Oman liikuntamme päättyessä, pysähtyy oma hyrrämme. Kuitenkin elämä jatkuu on ikuisuuteen ja äärettömyyteen. Ihmiselämä jatkuu lapsissamme ja uusissa sukupolvissa.

Ajan tätä hetkeä, pistettä historiassa, sanotaan joskus ajan nuolenkärjellä kiitämiseksi, ajan hyökyaallon harjalla surffaamiseksi. Niin aineellinen, kuin aineetonkin ovat kuitenkin yhdessä materian ääretöntä liikettä.
Ihmiskunnan historia on lopulta miltei yhtä ulottumattomassa, kuin on tietomme tulevaisuudesta. Kumpikaan ei esiinny meille enää suoraan aineellisena. Ehkä ihmisen varhaista alkuaikaa kyetään voimallisemmin tutkimaan tarkastelemalla vaikka geeniperintöä?
Minulle paras materian määritelmä on; ”Materia on filosofinen kategoria, ja sillä tarkoitetaan ihmisen aistimuksissa kokemaa objektiivista todellisuutta, joka jäljentyy, valokuvautuu, heijastuu aistimuksissamme ja on olemassa niistä riippumatta ” ( 1908 — Materialismi ja empiriokritisismi )
Ehkä olisi hyödyllistä päivittää tätä määritelmää ja huomioida kykyisen, eteenkin kognitiotieteen näkemykset ihmisen ajattelusta? Tuolla: wiki/Kognitiotiede

Taloudellinen perusta antaa elämällemme puitteet. Omalle asemallemme yhteiskunnassa ja sille, missä olemme kukin saaneet lapsuudestamme varttua, ensin nuorukaisiksi, aikuisuuteen ja lopulta uuden sukupolven kasvattajaksi. Yhtä hyvin kuin olemme syntyneet nykyiseen yhteiskuntaan, syntymisemme olisi voinut sattua vaikka syntymiselle orjaomistusyhteiskuntaan. Ihmisen täytyy ensin syödä ja juoda, ennen kuin voi harrastaa filosofiaa, sanoi muuan klassikko aikoinaan.
Syöminen, eläminen, ihmisiksi oleminen ja lasten kasvatus, on hyvin käytännöllistä arkipäivän elämää ja edellyttää onnistuakseen hyviä olosuhteita.
Aineellinen perusta on dialektisessa yhteydessä aineettoman kanssa. Aineellinen ja aineeton, edellyttävät toinen toisiaan, toteutuakseen.
Dialektiikka on kehityslaki, joka osoittaa miksi ja miten jonkun olion kehitys tapahtuu.
Aineellisessa kehityksessä on aina alku ja loppu ja se on jatkuvassa muutoksen tilassa ihmisen näkökulmasta katsoen. Aineeton akselin kierto on hitaampaa ja jotkut arvot, teoriat jne. elävät useiden sukupolvien ajan. Muutos on syklistä, vähittäistä ja laadullisen muutoksen yhteyttä.
Muutos voi olla lyhyt, vuorokauden viikon, kuukauden, vuoden, vuosisadan, vuosituhansien mittainen, mutta se on jatkuvassa liikkeessä ja muutos on varma.

Yhteiskunnan taloudellinen perusta voidaan jakaa tuotantovoimiin ja yllä olevaan päällysrakenteeseen.
Tuotantovoimien taso edellyttää tiettyä päällysrakennetta. Tuotantovoimien sykli on nopeampaa kuin sen yllä olevan päällysrakenteen. Taloudellisessa perustassa tapahtuu nopeaa ja jatkuvaa tuotantovoimien kehitystä. Päällysrakenne on tässä mukana ja vaikuttaa tuotantovoimien kehittymiseen aktiivisti. Esim. tutkimus ja tiede – keksinnöt sekä uudistuvat arkipäivän menettelyt.
Jossakin vaiheessa kuitenkin jähmeämmät ( tuotantovälinen hallinto, päätösvalta, ohjausmenettelyt ) tuotantosuhteet ja jarruttava estävät tuotantovoimien kehittymistä. Silloin yhteiskunnassa alkaa taantumuksen ja edistyksen välinen kamppailu.
Päällysrakenteeseen kuuluu myös säikeet, yhteys immateriaalisen akseliin – siellä esityviin arvoihin ja arvojärjestelmiin. Esimerkiksi esitykselliset arvot ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo” kuuluvat Pariisin vallankumouksen ja kapitalismin syntymiseen ja vapautumiseen feodalismin kahleista. Taantumuksen arvoja ja feodalistisen järjestelmän jatkuvuutta edustivat kuningasmieliset. Muistanet heistä Alexander Dumas kirjoittaman fiktiivisen tarinan kolmesta, kuninkaan ritarista - musketeerista.

Historia opettaa meitä

Nyt on taas kerran nähtävissä miten tuotantosuhteet ovat muodostavat jarrun ja jopa uhan ihmiskunnan kehittymiselle edistymiselle ja jopa rauhan säilyttämiselle.
Pääoman kasvulle ja kehittymiselle on syntynyt taas kerran suhteellisen liikaväestö. Pääoman kasvu takkuaa, ja on nyt kriisityynyt.
Väkeä ei ole muuten liikaa, kuin ja vain pääomien kasvutarpeita ja yhtyeenkokoontumista tarkastelleen.
Tämä ilmenee siinä miten Euroopassa ollaan nyt kilvan budjetoimassa ja muutamassa siviilitaloutta militääritaloudeksi. Valtioiden budjettien tulisi palvella ihmisiä, tulevaisuutta ja rauhan säilymistä, eikä pääoman aseteknologista siipeä eli sotataloutta.
Tärkeintä on ymmärtää ja oivaltaa rauhantilan merkitys ihmisen onnelliselle ja turvalliselle tulevaisuudelle.
Tuotantosuhteet ja niissä omistussuhteet tulee demokratisoida vastaamaan kansojen ja ihmisten tarpeita, eikä pääoman intressejä.
Nyt, syksyllä 2025 on estettävä sodan laajeneminen ja syveneminen Euroopassa ja uhkaava kolmas maailmansota.

Tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden ulommaiselle liittyvät markkinat, toripaikka, joka ei nuku koskaan, meidän elämässämme.
Markkinoiden elämä perustuu tavaroiden, tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen, tarjoamiseen ja hyödykkeiden ostamiseen. Markkinoilla inhimilliset tarpeet edellyttävät tyydyttämistä ja normaalioloissa näiden vapaa toteutuminen merkitsee ihmisten hyvinvointia ja hyvää perustaa astua huomiseen ja tulevaisuuteen, yhdessä muiden kanssa. Nopeammin ja alituisesti kehittyvät markkinat ja tuotantovoimat, edellyttävät lopulta myös tuottosuhteiden muutosta. Muutos on jatkuvasti määrällistä, se voi välillä viedä yhteiskuntaa eteenpäin, mutta se voi myös pysähdellä tai taantua, kuten nyt 2025 maailmassamme jossakin puolella tapahtuu. Laadullinen muutos tuotantosuhteissa, muuttaa koko sivilisaatiota -yhteiskuntataloudellista muodostelmaa. Jossakin tilanteissa olemme nähneet miten koko valtiojärjestelmä Neuvostoliitossa ja sosiaalisten maiden ”leirissä” maissa peruutti taaksepäin vallankumouksellisesti, tai vastavallankumouksellisesti kapitalismiin.

Mielenkiintoiseksi objektimme muuttuu yrityksemme selittää asiaa matemaatikon silmin katsottuna. Voidaanko hyrrän – spiraalin liikettä avata positiivisten ja negatiivisten lukujen yhteydellä toisiinsa ja niiden vastakohtaisuudella? Auttaako plus ja miinuksen dialektinen yhteys hyrrään pyörimään akselinsa varassa?